Aran Pennun Sosiaalistaminen
4-7 viikkoiset pennut oppivat nopeasti ja alkuopetuksesta on suuri hyöty pennunostajalle. Luoksetulon alkeet syntyvät jos kasvattaja ruokaa antaessaan kutsuu samalla pentuja luokseen aina samalla sanalla. Hyvällä säällä samaa voi harjoitella ulkonakin, mikä on suuri askel kohti saman asian oppimista eri ympäristössä. Mitä enemmän kasvattaja ehtii esitellä pennuille erilaisia asioita, kynsienleikkauksesta autolla matkusteluun, sitä paremmin pentu omaksuu uusia asioita jatkossakin. Vaikka kasvattaja olisi tehnyt sosiaalistamista paljonkin, pennuissa on aina yksilökohtaisia eroja. Toiset voivat kaikesta huolimatta olla arempia. Ympäristön vaikutus ei selitä aivan kaikkea pennun käyttäytymisessä. Luovutuksen yhteydessä kasvattajan on hyvä kertoa pennun uusille omistajille, mitä pentu on nähnyt ja kokenut. Pennun ostajan on jatkettava ahkerasti kasvattajan aloittamaa sosiaalistamisohjelmaa. Pentu tarvitsee uusia kokemuksia päivittäin, ei pelkästään viikonloppuisin. Suunnittele lähiseudulta pari reittiä, jotka käyt läpi mahdollisimman usein.
Elämää aran ja pelokkaan koiran kanssa - Eläinkoulutus
Jos taas kasvattaja asuu jossain sivummalla, eikä juurikaan muita vierailuja ole kuin satunnaiset pennunostajat, pentu saa liian vähän kokemusta vieraista ihmisistä, ja myöhemmin jopa pelkää kun vieras lähestyy tai joku koiralle outo ihminen haluaa vaikka vain silittää koiraa. Iso merkitys on jo kasvattajan luona pennun oppimiselle sillä, että miten emo suhtautuu vieraisiin ihmisiin kun he tulevat pentuja katsomaan. Jos emo omalla esimerkillään näyttää, että vieraat ovat "vaarallisia", pentu voi saada täysin väärän käsityksen kotiin tulevista ihmisistä. Emon merkitys käyttäytymisen mallin näyttämisessä on tärkeämpi kuin isäkoiran, koska useimmiten en eivät asu samassa taloudessa tai emo on kuitenkin se, joka on pentujen kanssa enemmän, vaikka varsinaisesti molemmilta vanhemmilta tulee geenejä puolet ja puolet. Jos emä on taas hieman epäluuloinen ihmisiä kohtaan, niin se ei välttämättä kerro siitä, että pennut perisivät emolta taipumusta pelkotiloihin, koska emon pelkotila voi olla liian vähäisen sosiaalistamisen tai jonkin myöhemmän pelästymiskokemuksen tulosta, eikä välttämättä siis ole lainkaan geneettistä.
Koiranpentua hankkiessa on tärkeää saada tutustua myös koiranpennun emoon, sillä silloin paitsi näkee pentueen elinolosuhteet myös emon luonteen. FT, biologi ja eläinten käyttäytymistutkija Katriina Tiira kertoo, että koirilla pelokkuus on vahvasti perinnöllistä. Pentutehtailussa se tavallinen tarina on, että koiranpentu ostetaan näkemättä koiran oikeita elinolosuhteita ja emoa. Vasta jälkeenpäin saattaa selvitä, ettei myyjällä ole puhtaat jauhot pussissa, ja että sille oli syynsä, miksei emoa päässyt tapaamaan myyjän kotiin. Oma lukunsa ovat tuontikoirat. Viron kautta Suomeen tuodaan jatkuvasti pieniä koiranpentuja. Vastikään nainen, joka oli tuonut laittomasti Suomeen 490 koiranpentua, sai järjestelmällisestä, vuosia jatkuneesta toiminnastaan vankeustuomion sekä eläintenpitokieltoa. Tapaus on kenties laajin tähän mennessä, mutta ei suinkaan ainoa. On myös myyjiä, jotka juuri ja juuri noudattavat tuontiehtoja, mutta tuomiensa pentujen emoja ja pentuajan elinolosuhteita heillä ei ole esitellä.
Lähes jokaisella koiranomistajalla on jonkinlaisia haasteita yhteiselon varrella. Osa ongelmista ratkeaa helposti, toisten kanssa menee kuukausia ja osa taistelee ongelmien kanssa vuosikausia. Jokainen haaste ja ongelma koiran kanssa on todellinen, koska se perustuu omistajan kokemukseen asiasta; mitään ongelmia ei kannata missään tapauksessa vähätellä. Jos mietitään näin käytösneuvojan kannalta hankalimpia tilanteita, niin niitä ovat ehdottomasti arkojen ja pelokkaiden koirien erilaiset haasteet, koska ne eivät yleensä vaikuta vain yhteen tiettyyn tilanteeseen vaan leimaavat koko arkielämää. Pelokkuuden ja arkuuden syitä on monia. Koiran omistaja voi vaikuttaa pelokkuuden syntyyn vain rajallisesti, koska sosiaalistumisen herkkyyskausi on jo lähes ohitse, kun pentu muuttaa kasvattajan luota uuteen kotiin. Mikäli koiralla on hyvä historia, pienet takaiskut eivät aiheuta massiivisia pelkoja, vaan koiralla on eväitä päästä niiden yli. Kasvattajan valinnalla on valtava merkitys koiran (ja omistajan) elämälle, eikä siihen ole mielestäni riittäviä mahdollisuuksia vaikuttaa kun ollaan hankkimassa ensimmäistä koiraa.
Mielestäni on erittäin huolestuttavaa, että samaan aikaan kun yleisin syy luopua koirasta on käytösongelmat, siitä huolimatta edelleen näkee luvattoman paljon puutteellisesti sosiaalistettuja pentuja, joiden ongelmista kasvattaja pahimmassa tapauksessa syyttää uutta kotia. Ehkä sosiaalistaminen käsitteenä on edelleen liian moninainen. Kasvattaja voi esimerkiksi kuvitella sosiaalistavansa, kun hän väkisin käsittelee pentuja tai pesee niitä – totuttaa käsittelyyn, eli tekee väkipakolla. Sosiaalistamiseksi (jonka tarkoituksena on ehkäistä pelkoa, ei aiheuttaa toimintakyvyttömyyyttä) tulee mielestäni kutsua ainoastaan positiivisia kokemuksia, joita pennuille tai aikuisille koirille tarjotaan systemaattisesti. "Tämä nyt vain tehdään ja sillä sipuli"-ajattelu ei kuulu sosiaalistamiseen. Pentua ei ole tarkoitus opettaa olemaan välittämättä tilanteista vaan nauttimaan niistä – tässä on aika iso ero. Olen huomannut, että koulutuksen kannalta pahin yhdistelmä on arka koira, joka on saanut sen verran rohkeutta, että puolustaa itseään vaikkapa käsittelytilanteissa.
- Avoimet työpaikat Kalajoki - Kuntarekry
- Mistä saa lainaa tilille viikonloppuna? Nämä paikat auttavat
- Ava katsomo
- Tunturi lumo tarjous
- Keskustelu - Laserilla tatuoinnin poisto? | Aihe vapaa | Vauva
- Laskettelumonojen koko opas
- Vivus kokemuksia
- Asiantuntijalta selkeä neuvo: Älä ota aran emän pentua! – Eläinsuojeluyhdistysten Kummit ry
- Turku keskusta terveysasema ajanvaraus
- Aran pennun sosiaalistaminen
Koirilla, joilla on ääniarkuutta ja ympäristöön liittyviä pelkoja, on todettu enemmän ihosairauksia. Koirilla, jotka ovat arkoja ihmisiä kohtaan, taas on tavanomaista lyhyempi elinikä. Ääniarkuus on sikäli hankala pelon muoto, että se näkyy keskimäärin vasta kahden vuoden iässä. Ääniarkuudella on myös taipumus pahentua ikää myöten. Koiran persoonallisuuden arvioimiseksi on tarjolla erilaisia pentutestejä. Alle luovutusikäisenä tehdyt testit eivät Tiiran mukaan kuitenkaan ennusta hyvin koiran käyttäytymistä aikuisena, sillä pentuna koiran kehitys on vielä kesken. Esimerkiksi ääniarkuutta ei luovutusikäisestä pennusta voida testata. Lähteenä FT, biologi ja eläinten käyttäytymistutkija Katriina Tiiran luento Rotukoira, sekarotuinen vai löytökoira – mitä pitää tietää, kun hankin koiran?, jonka Eläinsuojeluyhdistysten Kummit ry järjesti Helsingissä 27. lokakuuta 2018. Teksti: Pipsa Parkkinen Kuva: Winsker, Pixabay
Olin taas masentua kun ajttelin.. Onko koirani arka myös vieraille ihmisille. Ku saapui kolmannet vieraat tuisku taas haukkui ja murisi toiselle ja toisesta ei välittänyt. Mietin mitä tekisin ja hain kinkkua. sanoin vieraalle että yritä antaa tuiskulle kädestä kinkkua. Kun vieras ojensi kätensä jossa oli kinkkua tuisku meni iloisesti hakmeaan kinkun kädestä. Ja sitten kehuin tuiksua vuolaasti. Tämänkin jälkeen jos joku vieras teki äkkinäisen liikkenn niin tuisku pelästyi ja haukahti. Huhhuijaa... Pitäisi ehkä tehdä tätä joka päivä. Mutta niin vaikeaa kun asuu niin kaukana muusta maalimasta. Onko kenelläkään tietoa ja apua jota vosii kertoa minulle ja aralle koiralleni. Apua tarvitaan ja nopeasti!! Kiitos paljon jos joku voisi kertoa keinoja jolla sosialsitaa ARKA koiranpentu. Maatiaskissa Luna -10 Maatiaskissa Viiri -06 Muistoissa Perhoskoira "Bella" s. 2002 k. 2012 Monirotuinen Tuisku -11 Älä unohda haaveita - kun lakkaat pyydystämästä niitä, ne tulevat luoksesi. RotMo Viestimäärä: 83 VS: ARAN KOIRANPENNUN SOSIALISTAMINEN... - Torstaina, 01.
Pennun sosiaalistamisen kriittisin vaihe on 4 viikkoisesta 16 viikkoiseksi. Tuona aikana kehittyy 80% pennun aivoista. Pennun halu tutkia ympäristöä on korkeimmillaan 5 viikon iässä, jonka jälkeen uteliaisuus alkaa laskea. Samaan aikaan alkaa vaikuttaa vastakkainen taipumus eli varuillaan olo, pyrkimys välttää uusia ärsykkeitä. Sosiaalistaminen on syytä aloittaa mahdollisimman pian kriittisen ajanjakson alussa, sillä myöhemmin aloitettuna se ei toimi yhtä tehokkaasti. Jos suurin osa ajasta on menetetty, sitä on 16 viikon iän jälkeen erittäin vaikea, jopa mahdotonta ottaa kiinni. Koiran elämän tasapainoisuuden kannalta on ratkaisevaa, mitä noiden kolmen kuukauden aikana tapahtuu. Tärkeämpää kuin istumisen ja maahanmenon opettaminen on se, että pentu tutustuu kaikkiin tai edes suurimpaan osaan niistä asioista, joita sen tulee myöhemmin mahdollisesti kohdata. Tuona aikana koetut tapahtumat, niin hyvät kuin huonotkin, painuvat syvälle pennun mieleen. Yksikin traumaattinen kokemus saattaa tehdä pysyvää vahinkoa ja jälkeä voi olla vaikea korjata.
eiks se oo nii et koira vaistoo pelon..? Strikku Viestimäärä: 1820 VS: ARAN KOIRANPENNUN SOSIALISTAMINEN... 2011 klo 21:45 Haaveilija// Totta, koira vaistoaa pelon. Voisit näille Tuiskua pelkääville ihmisille antaa namipussin, jossa olisi vaikka kanan-, nakin- tai kinkunpalasia ja neuvoa vieraita heittelemään nameja lattialle Tuiskun lähestyessä. Näin kun koira ei tule suoraan kohti se ei välttämättä pelota niin paljon ja Tuiskukin oppii, että vierailta saa herkkuja. Lisäksi jos herkut heittää maahan se oppii ikäänkuin huomaamatta hyvän tervehtimiskäytöksen, jossa tassut pysyvät maassa. Sama toimii lenkillä, mutta vain niin, että sinä heittelet nameja. Rotmo// Tässä tilanteessa pennun pitäisi saada tehdä aloite. Älä missään nimessä pakota pentua. Myöskään kyykistyminen samalle tasolle koiran kanssa ei välttämättä ole hyvä, sillä silloin mahdollisuus suoraan kontaktiin on hyvin suuri. Pyrkikää siihen, että vieras olisi mahdollisimman rento. Jos pentu on sen verran aktiivinen voit myös kokeilla, että toimisiko.
