En Pidä Mieheni Lapsista
Aho puhuu myös omasta kokemuksestaan. Hänen isäpuolensa muutti taloon vasta pitkän tutustumisvaiheen jälkeen. Ennen perheiden yhdistämistä isäpuoli kävi lastensa kanssa kylässä, sitten mukaan tulivat yökyläilyt ja jossain vaiheessa, vuosia myöhemmin, luonnollisen oloisesti yhteenmuutto. Silloin tokaluokkalainen tyttö koki jo kuuluvansa täysillä isäpuolensa perheeseen. – Hän kohteli minua tasapuolisesti siskopuolieni kanssa ja koin eläneeni ehjässä kodissa. Minusta ainakin tuntui siltä, että isäpuoli rakasti minua yhtä paljon kuin oma äitinikin. Se pitää pystyä antamaan kumppanille anteeksi. Anette Aho Anette Aho ymmärtää, että se ei ollut itsestään selvää. Kun hän vuosia myöhemmin oli itse perustamassa uusperhettä, antoi äiti tyttärelleen yhden ohjeen. – Kun uusperheeseen syntyy yhteisiä lapsia, voi side heihin olla vahvempi ja selkeämpi. Side biologiseen lapseen syntyy luonnostaan, mutta tasapuolisuudesta on silti pidettävä aina kiinni. Lapset eivät saa tätä eroa huomata. Herättääkö aihe tunteita?
Tarvitseeko kaikista lapsista pitää? | Keskustelu | Kaksplus
- Lukio keskiarvo helsinki
- Lapuan patruunatehdas – Wikipedia
- Meksikolainen ravintola tampere
- "En tykkää lapsista" on sama kuin sanoisi, ettei tykkää ihmisistä | Iina Hyttinen
- En pidä lapsista - Uusperheet - Suomi24 Keskustelut
- Husqvarna lumilinko kokemuksia
- Naisten mp ajovarusteet 1
- Liikunta ja leikit - www.hyvis.fi
- InterCity Suomessa – Wikipedia
- Finnurmi -siirtonurmi | Netrauta.fi
- Pitääkö puolison lasta rakastaa? "Myös vihaa voi tuntea, kunhan ei anna sen näkyä" | Yle Uutiset | yle.fi
Mutta kyllä hänet vieläkin tunnistaa. Eihän tässä ole ongelmana ne lapset vaan se miten kumppanisi niitä lapsia haluaa kasvattaa. Jos isä antaa esim. kiukuttelulle periksi noin totta kai lapset kiukuttelee ja käyttäytyy huonosti jos siitä on heille hyötyä/mitään seurausta huonosta käytöksestä ei tule. Eli juttelua sen kumppanin kanssa peliin nyt ja siitä näkökannasta että ei tuo ole lapsille hyvä tilanne jos isä lepsuilee ns. eroa hyvitelläkseen. Ei nyt tarvitse mihinkään keskitysleirikuriin mennä mutta kyllä ne rajat ja säännöt niille lapsille turvallisuudentunnetta luo. Helpostihan se tosin kääntyy varsinkin suhteen alkuaikoina siihen että kokee ne lapset rasitteeksi kun sitä omaa kumppania katselee vielä vähän ruusunpunaisten lasien läpi alkuhuumassa. Helppohan sitä olisi vaan niitä lapsia syyttää, vaikka syyttömiähän ne tilanteeseen on. Meillä ainakin uusperheen tilanne helpotti kovasti kun aikoinaan miehen kanssa puhuttiin kasvatuslinjoista ja huomattiin olevamme hyvin samoilla linjoilla.
Vaimo muuttui tunnekylmäksi - ikäkriisi vai mikä? Ollaan nelikymppisiä, ja suhdetta 15 vuotta takana, kolme lasta meillä. Suhteemme on ollut varsin tasapaksu, turvallinen ja hauska. Vaimoon on voinut luottaa kuin vuoreen, ja hän on ollut semmoinen joka hoitaa kaiken pyyteettömästi, ja samalla hirmuisen aktiivinen touhuamaan kaikenlaista perheen kanssa. Vaimoni on ollut iloinen ja hauska, seksiä ja läheisyyttä on ollut riittävästi, joskin minä olen ollut noissa aloitteen tekijä, ja vaimo sitten "suostunut", Pari vuotta sitten vaimoni muuttui vähitellen kireämmäksi, toki samaan aikaan lasten harrastusmäärät lisääntyi, ja arki oli yhä hektisempää. Samalla vaimoni aloitti urheiluharrastuksen, joka vei loputkin ajan rippeet. Töissä hänellä oli myös kiirettä ja stressiä. Huomasin tuolloin itsekin, ettei meillä jää parisuhdeaikaa juuri lainkaan, eikä ehditty missään käymään kahdestaan. Kun yritin ehdotella, niin vaimolla aina joko väsy tai muita suunnitelmia, esim naapurin lapset tulee illaksi meille.
Kiitos tästä kuuluu ensisijassa sekä miehelleni, joka otti minut kasvatustyöhön mukaan tasapuolisena osallisena ja pysyi johdonmukaisena silloinkin, kun lapsi testasi linjojamme. Ilman jatkuvaa ja avointa keskusteluyhteyttä lapsen toiseen perheeseen olisi lopputulos saattanut olla huomattavasti monimutkaisempi. Ja on kyllä pakko lisäksi todeta, että ihan ykköskiitos kuuluu ihanalle bonuslapselleni, jonka kanssa elämä on monta astetta rikkaampaa. " – No worries