Alusta ei edelleenkään herätä suuria tunteita puolesta tai vastaan. Auto on näppärä ja ketterä. Koeajamme pikkudiesel jäänee Suomessa myynnillisesti bensiinimoottoreiden jalkoihin. Näin on käynyt ainakin edeltäjälle. Se on tavallaan sääli, sillä vääntävä diesel sopii hyvin ketterän auton luonteeseen. Hyvä alavääntö palvelee reipasta olemusta. Pienen dieselin vetoalue on lyhyehkö, mutta onneksi napakan kuusiportaisen vaihteiston toiminta on esimerkillisen täsmällistä. Runsaasti moottorivaihtoehtoja Mallivalikoima on selkeä. Bensiinipuolella tarjolla ovat 1, 2- ja 1, 6-litraiset turbomoottorit sekä 1, 6-litrainen vapaasti hengittävä. Näistä 1, 2 DIG-T on uusi Jukessa. Mojova 1, 6 DIG-T tarjoaa peräti 190 hevosvoimaa (140 kW). Voimamoottorin pariksi on saatavana myös neliveto. Muut moottorit tarjotaan etuvetoiseen malliin. Lisämausteena etuvetoisiin on tarjolla portaaton CVT-vaihteisto. Sen saa 1, 6-litraisen ahtamattoman moottorin kaveriksi. Tarkemmat varustevaihtoehdot ja hinnat saadaan Suomen osalta selville kesän kuluessa.
Jukessa tähän settiin on yhdistetty vielä urheiluauton ominaisuuksia. Uusi Nissan Juke livenä. Autopalen sisätiloissa Jukesta oli esillä ihan perusmalli Visia ilman mitään lisävarusteita. Koeajoautona sen sijaan oli enemmän varusteita käsittävä Accenta, jossa oli vielä lisävarusteina sportpack, peruutustutka ja integroitu navigointi. Moottori oli turboahdettu 1. 6-litrainen, josta irtoaa 190 heppaa ja kiihtyy 0-100 km/h kahdeksassa sekunnissa. Aika räväkkä peli siis. Sisänsä olisin tykännyt enemmän ajaa perusmallilla, koska nyt Juke vastasi tehoiltaan Polo GTI:tä eikä perus-Poloa/Golfia, johon olisin sitä mieluummin verrannut. Ylhäällä navigaattorin ja peruutustutkan näyttö, alhaalla pienempi näyttö ilmastoinnin ja moottorin säädöille. Juken sisätilojen yleinen olemus oli laadukkaan tuntuinen eikä liian muovinen. Juken ratista ei yllätyksekseni löytynyt kuin korkeussäätö, mutta ilman etäisyyssäätöäkin sen sai asettumaan hyvälle kohdalle. Penkit olivat mukavat istua ja tukivat selkää juuri sopivasti.
Siellä sentään mahtuu istumaan takana. Kahdelle hengelle Juke sen sijaan sopisi hyvin.
Ei kyllä jäänyt jalkoihin. En ollut tajunnut koeajolle lähtiessäni miten tehokas auto olikaan alla. Jukessa oli mahtavan isot sivupeilit, joista näki todella hyvin taakse ja auton sivuille. Ne ovatkin tarpeen, sillä päätä kääntämällä auton takakulmista ei juurikaan näe ulos. Isoista peileistä on kuitenkin myös haittaa. Pari kertaa risteyksessä kääntyessäni huomasin, että sivupeili blokkaa aika pahasti näkyvyyden sinne, minne ollaan kääntymässä. Jos liikenteenjakajan kohdalla olisi ollut lapsi, sitä ei olisi huomannut niin hyvin kuin esimerkiksi Polossa, jonka sivupeilin yli ja ali ylettää näkemään. Kääntyessäni jouduinkin kurkistamaan ulos etuikkunan kautta varmistaakseni, ettei ketään ole tulossa tielle. Jukessa oli tosi isot sivupeilit, joista oli sekä hyötyä että haittaa. Kadulle Jukesta näki kivasti, sillä autossa istutaan melko korkealla. Auton etukulmat pystyi hahmottamaan hyvin konepellin kulmista ulkonevista parkkivalojen umpioista. Normaalisti autolla ajaessa en koskaan näe auton koepeltiä, mistä johtuen en oikein osaa arvioida miten paljon johonkin esteeseen on matkaa esimerkiksi kun pysäköin autoa tai lähden pois parkkiruudusta.
Juken parkkivaloumpiot matkustajan penkiltä nähtynä. Parkkiruuduista puheen ollen testasin Jukessa ensimmäistä kertaa pysäköintitutkaa. Ihan kätevä lisävaruste oli se, tosin loppujen lopuksi jätin auton tosi kauas liikkeen seinästä vaikka tutka oli näyttämässä. Takaikkunan yläreunassa sijaitseva kamera oli kyllä päässyt likaantumaan aika pahasti, sillä ruudulla näkyvä kuva oli tosi sumea. Saa kuvasta sen verran selvää että neiti muuten pysäköi tasan kahden ruudun väliin (keskellä näkyy viiva) mutta mitäs oli muut Nissanit pysäköity miten sattuu. Pysäköinnissä outoa oli se, että auto ei millään meinannut jaksaa ryömiä taaksepäin pelkän kytkimen varassa, vaan sammutin auton kaksi tai kolme kertaa ennen kuin se oli ruudussa. Ehkä piha oli epätasainen tai lievästi nouseva, mutta minusta auton kuitenkin pitäisi sen verran jaksaa, ettei tarvitsisi kaasua käyttää ryömittäessä taaksepäin. Peruutuskameran kuvan yläreunassa näkyy Juken takavalot heijastumassa liikkeen ikkunasta. Juken ulkonäkö on kyllä jännä.
Ensimmäiset autot saapuvat maahamme elokuussa.
Miellän auton valot aina sen silmiksi ja samalla tavalla kun ihmisiä katsoo silmiin, katsoo autoakin. Mutta mitä Juken silmiä pitäisi katsoa? Ylimpiä viirusilmiä, jotka ovat parkkivalot, vai keskellä olevia pyöreitä silmiä, jotka ovat ajovalot? Perusmalli Visiassa silmät loppuvat tähän, mutta monipuolisemmin varustelluissa malleissa alimpana on vielä sumuvalosilmät joita tosin ei sinänsä miellä auton silmiksi. Viirusilmät ja leveä hymy vai pyöreiden silmien pistävä tuijotus? Jukeen tarjolla olevat värivaihtoehdot ovat aika onnettomat. Jos autolla kerran kosiskellaan nuoria ihmisiä ja pyritään muutenkin erottumaan massasta, niin miksei väreinä voisi tarjota myös jotain räväkkää? (Vertaa vihreä Scirocco! ) Juken saa viininpunaisena, parina eri harmaana, mustana, likaisen ruskeana, sinertävänä ja valkoisena. Nelivetoihin on lisäksi muutama lisäsävy. Plaah. Kokonaisuutena tykkäsin Jukesta. Sillä oli kiva ajaa, ulos näki hyvin ja sen olemus poikkeaa kivasti tavanomaisesta. Jos kuitenkin pitäisi ottaa kavereita kyytiin, niin kyllä Polo olisi parempi.