Viimeinen Juna Inkeriin
- Viimeisellä junalla Inkeriin | Uusi Suomi Puheenvuoro
- Sisäasiainministeriön jatkosodan aikaiset väestönsiirtoasiakirjat -arkisto – Portti
- Viimeinen partiopoika
- Viimeinen
- Viimeinen juna inkeriin
Inkeriläiset Wikipediassa
Viimeisellä junalla Inkeriin | Uusi Suomi Puheenvuoro
Arkisto on keskeinen lähde inkeriläisten historian tutkimisessa 1940-luvun aikana. Paikallisesti alueelle sijoitetuista henkilöistä on löydettävissä tietoja myös Kansallisarkiston toimipaikoissa säilytettävistä lääninhallitusten, nimismiespiirien sekä siirtoväen huoltojohtajien arkistoista. Miten aineiston saa käyttöön? Jatkosodan aikaiset väestönsiirtoasiakirjat ovat tutkijoiden käytettävissä Kansallisarkiston Helsingin tutkijasalissa. Arkisto on luetteloitu arkistoluetteloon 435:6. Luettelotietoja voi tarkastella Astia-verkkopalvelussa kirjoittamalla hakusanaksi esimerkiksi "jatkosodan aikaiset väestönsiirtoasiakirjat" tai "väestönsiirtoasiakirjat". Astian kautta pääsee myös digitoituihin asiakirjoihin. Arkistosta on digitoitu seuraavat sarjat: Suomeen siirrettyjen inkeriläisten luetteloita, Kokoamiskeskusten luettelot Neuvostoliittoon palaavista neuvostokansalaisista 5. -1944-15. 1945 ja Inkerin siirtoväen väestökortit. Aineiston käyttörajoitus Jatkosodan aikaisten väestönsiirtoasiakirjojen digitoidut sarjat ovat käyttörajoitettuja.
Heidät olikin sijoitettu 500 kuntaan. Heidän työnsä osuus sota-ajan Suomessa oli merkittävä etenkin maataloudessa. Parhaimmillaan Suomen työmarkkinoilla oli 35'000 inkeriläistä ylimääräisenä resurssina. Inkeriläisten itsensä esittämät toiveet työpaikasta ja asuinpaikkakunnasta jäivät vähälle huomiolle. Toisaalla on mielipide (T. Flink), että "…miksi suomalaiset ylipäätänsä siirsivät sotatoimialueelta kymmeniä tuhansia inkeriläisiä Suomeen vuosina 1943-1944. Useinhan on arveltu, että inkeriläiset haluttiin Suomeen nimenomaan sodan aiheuttamaa työvoimapulaa helpottamaan. Valtaosa siirretyistä inkeriläisistä oli kuitenkin naisia ja alle 15-vuotiaita lapsia, ja vain murto-osa parhaassa työiässä olevia miehiä. Lisäksi vaikein työvoima- ja elintarvikepula oli jo takanapäin Suomessa Silloin, kun väestösiirrot alkoivat keväällä 1943. – Näin ollen väestönsiirroilla ei ollut työvoimapoliittista merkitystä. " Siis, miksi suomalaiset ylipäätänsä siirsivät sotatoimialueelta tuhansia inkeriläisiä Suomeen vuosina 1943-1944?
Sisäasiainministeriön jatkosodan aikaiset väestönsiirtoasiakirjat -arkisto – Portti
"Viimeinen juna Inkeriin" vuokrattavissa Vimeo On Demand-palvelussa. Elokuvan vuokrahinta on 1, 67 € (30 vrk) Vuokraa elokuva: Vuokraa elokuva (englanniksi tekstitettynä):... -- "Last Train Ingria" is available on Vimeo-on-Demand. Rental price for the film is 1, 67€. (30 days) See More
Digitoidut tiedostot sisältävät henkilötietoja, joita ei lain perusteella saa asettaa vapaasti luettavaksi internetissä. Tästä johtuen ne ovat käytettävissä ainoastaan Kansallisarkiston tutkijatilojen päätteiltä. Tutkijan on haettava käyttölupa aineistoon tutkijasalin päivystäjältä. Päivystäjä antaa käyttäjätunnuksen, jolla pääsee kirjautumaan digitaaliarkistoon. Tämän jälkeen digitoidut väestönsiirtoasiakirjat ovat luettavissa. Ne on sijoitettu digitaaliarkistossa sisäasiainministeriön asiakirjoihin. Mitä tietoja digitoitu aineisto sisältää? Suomeen siirrettyjen inkeriläisten luettelot sisältävät vuosien 1943—1944 laivakuljetusten matkustajaluettelot, Virossa Suomen kansalaisuuden saaneiden ja Suomeen siirtyneiden luetteloita sekä Virossa olevien inkeriläisten luetteloita ja luetteloita inkeriläisistä kylittäin. Kokoamiskeskusten luettelot sisältävät tiedot eri kokoamiskeskuksista lähteneiden paluujunien matkustajista. Luetteloihin on merkitty kokoamiskeskuksen nimi, lähtöpäivä ja junan numero.
Viimeinen partiopoika
Jatkosodan aikaiset väestönsiirrot Suomeen Jatkosodan aikana Suomeen siirrettiin Neuvostoliiton alueelta suomensukuisia väestöryhmiä pois sotatoimialueilta. Suurin yksittäinen ryhmä oli inkeriläiset. Heitä siirrettiin yhteistyössä saksalaisten kanssa Saksan valtaaman Inkerin alueelta Suomeen yli 63 000 henkeä vuosina 1943—1944. Suurin osa Suomeen siirtyneistä inkeriläisistä oli naisia ja lapsia. Inkeriläisten ohella Suomeen siirtyi vallatun Itä-Karjalan alueelta vajaat 3 000 ihmistä. Lisäksi Suomeen tuli sodan aikana noin 7 000 virolaista, joista suurin osa jatkoi matkaansa välittömästi Ruotsiin. Yhteensä Suomeen siirtyi jatkosodan aikana reilut 70 000 ihmistä. Heidät sijoitettiin eri puolille Suomea, pääasiassa Etelä- ja Länsi-Suomeen. Välirauhan jälkeiset neuvostokansalaisten luovutukset Neuvostoliittoon Kun välirauha solmittiin 19. 9. 1944, Suomessa oleskelleiden neuvostokansalaisten asema muuttui. Välirauhansopimuksen 10. artiklan mukaan Suomi sitoutui " viipymättä luovuttamaan Liittoutuneiden Ylimmälle Sotilasjohdolle kaikki sen hallussa nykyään olevat neuvosto- ja liittolaissotavangit sekä myöskin ne Neuvostoliiton ja Liittoutuneiden Kansakuntien kansalaiset, jotka on internoitu ja väkisin tuotu Suomeen, palautettavaksi kotimaahansa ".
- Viimeinen
- Naisten lahkeelliset alushousut
- Kampaamo iso roobertinkatu
- Garmin vivomove hr kokemuksia
- Bank statement osuuspankki
Viimeinen
Viimeinen juna Inkeriin Ohjaus: Margus Raid Kesto: 53 minuuttia Tuotantovuosi: 2014 Tuotanto: Helsinki Metropolia UAS yhteistyössä Baltic Film and Media School Jatkosodan aikana noin 60'000 inkerinsuomalaista tekivät matkan Inkerinmaalta Virossa sijainneen Paldiskin kokoamisleirin ja Hangon sataman kautta Suomeen. Sodan jälkeen heistä suurin osa palasi silloiseen Neuvostoliittoon toivoen pääsevänsä kotiin ja löytävänsä jälleen kadonneet omaisensa. Pieni osa heistä jäi Suomeen, jotkut pakenivat Ruotsiin tai Yhdysvaltoihin. Neuvostoliittoon palanneista valtaosaa odotti karkotus ja pakkotyö. Näistä jotkut ovat 90-luvun jälkeen tulleet Suomeen niin kutsuttuina Inkerin paluumuuttajina. Elokuva valottaa palan salassa pidettyä ja pitkälti aiemmin tuntematonta historiaa silminnäkijöiden henkilökohtaisten muistikuvien kautta. Elokuva on Metropolia Ammattikorkeakoulun Elokuva ja television tutkinto-ohjelman tuotanto, yhteistyökumppaneina Tallinnan Yliopiston Baltic Film and Media School, Suomen Inkerin liitto, sekä Suomen Kansallisarkisto ja Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto.
Jatkosodan aikaiset väestönsiirtoasiakirjat 1942-47. Inkeriläiset, itäkarjalaiset ja eestiläiset. Arkistoluettelo 435:6. Julkaisematon. Kulha, Keijo, "Inkeriläisten siirtäminen Suomeen toisen maailmansodan aikana", Historica II. Studia Historica Jyväskyläensis V. Jyväskylän yliopisto, Pieksämäki 1967, 224-260. Laine, Antti, Suursuomen kahdet kasvot. Itä-Karjalan siviiliväestön asema suomalaisessa miehityshallinnossa 1941-44. Otava, Keuruu 1982. Nevalainen, Pekka, Inkeriläinen siirtoväki Suomessa 1940-luvulla. Otava, Keuruu 1990. Nevalainen, Pekka, "Inkeriläinen siirtoväki Suomessa". Jatkosodan pikkujättiläinen. Toim. Jari Leskinen & Antti Juutilainen. WSOY, Porvoo 2005, 617-629. Nevalainen, Pekka, "Neuvostokansalaisten luovutukset itään sodan jälkeen", Jatkosodan pikkujättiläinen. WSOY, Porvoo 2005, 1171-1178. Roiko-Jokela, Heikki, Oikeutta moraalin kustannuksella? Neuvostoliiton kansalaisten luovutukset Suomessa 1944-1955. Studia Historica Jyväskyläensis 58. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä 1999.
Viimeinen juna inkeriin
Joitain poikkeuksia lukuun ottamatta asiakirjat koskettelevat inkeriläisiä, inkerikkoja, itäkarjalaisia, vepsäläisiä sekä virolaisia. Suurin osa arkiston materiaalista on väestönsiirtoasiain keskustoimiston ja sen seuraajan eli sisäasiainministeriön siirtoväenasiainosaston asiakirjoja vuosilta 1942—1947, pääasiassa vuosilta 1943—1944. Viimeisimmät merkinnät Inkerin siirtoväen väestökortteihin on tehty vuonna 1959 sisäasiainministeriön ulkomaalaistoimistossa. Arkisto koostuu eri viranomaisten toiminnan tuloksena muodostuneista asiakirjoista. Ne on jaettu kahteen osaan: Suomalaisen siirtokomissionin asiakirjoihin 1943—1944 sekä muiden viranomaisten asiakirjoihin 1942—1947. Suomalaisen siirtokomissionin asiakirjat kattavat neuvostokansalaisten Suomeen siirrosta vastanneiden Tallinnan, Hatsinan ja Kloogan toimistojen säilyneet asiakirjat vuosilta 1943—1944. Siirtokomissionin toimistojen asiakirjoista on säilynyt kirjeenvaihtoa, diaareja ja toimintakertomuksia. Osa siirtokomissionin kirjeenvaihdosta on saksan- tai vironkielistä.
Osa oli pettynyt Suomessa saamansa kohteluun ja monet heistä kaipaisivatkin kotiseudulleen, koska olivat huolissaan kadonneista omaisista ja pettymys elämään Suomessa ja halusivat kotiin, vain kotiin! Välirauhansopimus Paluu kotiin odottikin inkeriläisiä kun oli solmittu Neuvostoliiton, Britannian ja Suomen välinen jatkosodan päättänyt aseleposopimus, joka oli allekirjoitettu Moskovassa 19. 09. 1944. Tämä määräsi palauttamaan sotavangit ja internoidut neuvostokansalaiset, mutta vapaaehtoisesti tulleet inkeriläiset olivat monimutkaisemmassa asemassa… Välirauhansopimuksessa mainittu Liittoutuneiden valvontakomissio (LVK) tuli Suomeen 22. 9. 1944 ja sen puheenjohtaja kenraalieversti Andrei Zdanov vasta 5. 10 1944. LVK:n tehtävänä oli sovitusti valvoa, että kaikki välirauhansopimuksen artiklat pannaan täytäntöön. Suomalaiset viranomaiset Suomalaisten viranomaisten käsityksen mukaan inkeriläissiirtoväki ei siviilihenkilöinä kuulunut sen enempää internoituihin kuin väkisin tuotuihinkaan. Suomen päättäjät olivat kuitenkin tietoisia inkeriläisten mielialoista, tyytymättömyydestä ja Neuvostoliittoa kohtaan ääneen lausutuista sympatioista.